Torstaina meille tuli ensin  Dora hoitoon ja perjantaina vielä seuraksi liittyi Lino. Dora haetaan tänään kotiinsa, mutta Lino jää vielä viikoksi viihdyttämään meitä. Neljän koiran kanssa hihnalenkit on erittäin haastavia, mutta niistä on selvitty vaikkakin hihnat välillä on olleet solmussa. Perjantaina onneksi ystäväni tuli käymään ja tehtiin parin tunnin lenkki, kaksi koiraa itsellä ja kaksi koiraa ystävällä. Käveltiin pidemmälle koirapuistoon Tapanilaan, jossa yleensä ei ole juurikaan ketään, niin nyt tietysti siellä oli koiria ihan vilinäksi asti. No ei se menoa haitannut, Lino ja Ronja vaan eivät ole koirapuistokoiria, joten ne tarkkailivat tilannetta kun penskat riekkuivat ympäriinsä. Dora vaikka on pienikokoeinen, niin voimaa löytyy ja meni nelivetoa kokomatkan, takaisin tullessa jo vähän malttoi hellittää.. Tänään aamulla tehtiin työkaverin kanssa jolla on beagle Leevi, treffit Rajasaareen. Saaressa ei kovin montaa muuta koiraa ollut, kun ilma oli todellinen koiranilma, tuuli ja tuiskusi, mutta ei se menoa haitannut, koko nelikko oli saman tien kahlaamassa vedessä. Hiekkaa tuli taas yhden hiekkalaatikollisen verran, mutta suihku odotti kotona ja hiekat jäi suihkun lattialle. Nukuttiin muutama tunti ja viiden aikoihin lähdettiin vielä Viikkiin Annan ja Neron kanssa. Lino ja Nero murrasivat toisilleen, mutta kyllä koko viisikko mahtui kuitenkin samalle pellolle. Mukavaa on ollut, mutta sen tämä todisti, että kaksi koiraa on riittävä saldo meidän perheessä! :)

Remu ja Ronja edessä ja Lino takana. Tämän kuvan otti J.Tammi meidän kotikadulta, kun oltiin sunnuntaina parin tunnin lenkillä.

Lino, Dora kieli pitkällä ja Ronja

Ihanainen Limpertti..

JEEEEEE!! Meidät sitten valittiin mukaan ensi keväänä alkavaan maxi-ryhmään, jossa siis pelkästään maxi koirakoita. Sitä ennen käydään läpi teoriat ja naksutinkoulukset yms käydään katsomassa kisoja ja koiran lihashuoltoa ja ylipäätään sääntöjä.. Pikkisen olen innoissani vaikka itse tositoimiin päästäänkin vasta huhtikuussa, mutta silti! Ja meillä on ilmeisesti mahdollisuus päästä treenaamaan kahdesti viikossa. Huisia! :)

Mulle on alkanut tulla älyttömiä määriä uusia viestejä aikaisempiin kirjoituksiin, joten älkää availko niitä liitteitä, en todella tiedä mitä sisältävät ja nimenä on jotain dstdst tämän tyylistä.. Huoh..

Ollaan Ronjan kanssa jonotettu peräti kaksi vuotta, että päästäis tutustumaan agiliidon saloihin. Nyt ollaan päästy vihdoin viimein karsintoihin. Niitä on neljä kappaletta aina kahden viikon välein. Ekalla kerralla leikittiin ja oltiin omien koirien kaa. Toisella kerralla siirryttiin ulos ja otettiin luoksetuloja ja ohiteltiin ringissä muita koira kontaktisssa. Noi oli ihan helppoja juttuja meille, Ronjahan olis toki lähtenyt kaikkien muidenkin perään luoksetuloissa, koska se on yksi maailman ihanin juttu. Sitten Ronja yllätti mut ihan mielettömän hyvällä kontaktilla ja seuraamisella kun ohiteltiin muita. Pikkisen olin ylpeä mun pikkumustasta. Tänään meillä oli vuorossa paikalla olo ja eteenmeno, paikalla olosta Ronja lähti heti mun perään, mutta kun palautin sen paikalleen, niin pysyi siellä kuin tatti. Käytiin aina välillä palkkaamassa koirat ja sitten taas siirryttiin kauemmas koirasta. Eteenmenossa ei ollut mitään ongelmia ja tuli luoksekin sieltä tosi nätisti istumaan mun eteen. Ronja luuli olevansa tokoilussa mukana..  

 No hauskaa meillä ainakin oli kummallakin. Ronja vaan pikkisen ärsyttävästi räksyttää kokoajan, kun se haluais toimintaa, eikä mitään tylsää odottelua. No ainahan ei saa sitä mitä haluaa. Lopuksi vielä ohjaajat tekivät radan ja yksi ohjaajista näytti omalla koirallaan mitä se agility sitten on ja meidän piti omien koirien kanssa seistä ihan sen radan vieressä ja pitää omat koirat kiinnostuneina itsestämme. No lihapullien voimalla kaikki muu unohtuu ainakin meidä neidin mielestä. Kotiläksyksi saatiin koiran ohjaamista kummallakin  puolella ja sylikäännöksiä yms mitä kaikkia ihmeellisiä termejä niitä sitten onkaan. 

Käytiin muuten viimeviikolla kokeilemassa Ronjan kanssa myös Flyballia, mutta se ei sitten ollut ollenkaan meidän juttu, vaikka Ronja onkin pallohullu, niin se kyllästyi siihen hidastempoisuuteen ja liian yksitoikkoisuuteen. Idea on siinä että koira hyppää neljän esteen yli, käy painamassa lautaa, josta pongahtaa tennispallo, ottaa sen pallon kiinni ja palaa esteiden yli takaisin. Ronja oppi sen laudan painamisen heti ja olikin sitten vähän sen oloinen, että oliks tää tässä, mitäs sitten.. Päädyttiin lopettamaan laji, ennenkuin aloitettiinkaan. Parempi antaa paikka sitä tarvitsevalle. Tähän kun lisää vielä tokot ja haut, niin ei tarvitse miettiä onko liikaa vapaa-aikaa..    

Nyt on sitten Ronjan vuoro juhlistaa syntymäpäiväänsä. Onnea myös Ronjan sisaruksille ympäri Suomea.   

 

Päivänsankari poseeraa kuolavaluen.. En ehtinyt sanoa kuin hyvä, niin meinasi kakku mennä kynttilöineen päivineen.. :) No sai Remukin osansa..